Moi!
Olen Eero Heikkilä, neljännen vuosikurssin kulttuurituotannon opiskelija Turun Humakista ja tutkin Crevellä osana kehittävää harjoitteluani ja opinnäytetyötäni sepänalaa Suomessa ja maailmalla. Tutkimus keskittyy alan myynnin ja markkinoinnin edistämisen keinoihin ja menetelmiin nk. taidemanageritoiminnan soveltamiseen sepänalalla.
Tutkimus? Miten ja miksi?
Menetelminä tutkimuksessa käytän haastatteluita, kyselyä ja Case-tutkimusta. Haastattelen monipuolisesti erilaisia seppiä heidän uristaan, yrittäjyydestä ja näkemyksistään alalla.
Haen muutamia haastattelukontakteja myös ulkomailta, kansainvälisen näkökulman vahvistamiseksi.
Kysely on suunniteltu yksittäisille sepille, ja sen kysymykset käsittelevät mm. yritysten toimintaa, työhön johtavaa koulutusta, omia tuotteita ja palveluita ja niiden markkinointia ja myyntiä. Kyselyn kautta haen mukaan seppiä Case-tutkimukseen, jossa yrityksen toimintaan sovelletaan taidemanageroinnin malleja. Tämä voi tarkoittaa mm. markkinoinnin suunnittelemisessa ja toteuttamisessa avustamista ja uusien myyntimahdollisuuksien kartoittamista yrityksen tarpeista ja mielenkiinnosta riippuen. Case-tutkimuksessa sovellan mentorointomallia, jossa osallistuvat sepät vaihtaisivat keskenään tietojaan ja taitojaan yrittäjyyden kautta tulleista kokemuksista.
Miksi juuri käsityöala ja metalli?
Oma kiinnostukseni alaa kohtaan syttyi kauan sitten, oikeastaan vuonna 2003 tai 2004, ollessani 9-vuotias. Silloin näin ensimmäistä kertaa Peter Jacksonin ohjaamaan Taru Sormusten Herrasta- trilogian Kuninkaan Paluu elokuvan. Elokuvassa on kohtaus, jossa haltiat takovat legendaarisen Narsil miekan palasista uuden miekan, nimeltään Anduril joka myöhemmin annettiin Aragornille, tulevalle kuninkaalle. Tämä kohtaus herätti sisälläni jotain, tunsin halua päästä itsekin ahjon ääreen takomaan hehkuvan kuumaa metallia.
Muutamien vuosien kuluttua vuonna 2010 peruskoulun jälkeen lähdinkin opiskelemaan Nummelaan Luksiaan metalliartesaaniksi. Alan todellisuus iski kuitenkin nopeasti vastaan, sillä jo ensimmäisenä päivänäni Luksiassa, opettajamme kertoivat luokallemme, että 95 % meistä valmistuisivat täältä harrastukseen. Yritin pitää ajatuksen poissa mielestäni, ja keskityin enemmän itse tekemiseen ja uuden oppimiseen.
Aika koulussa kului kuin siivillä. Kolmen vuoden aikana pääsin takomaan sydämeni kyllyydestä erilaisia esineitä, jotka aloittelevalle takojalle sopii. Taitojen karttuessa tein myös muutaman suuremman projektin, kuten puiston penkin, takkavälinesetin sekä viimeisimpänä vuotena valoin alumiinisen kitaran rungon, joka tosin on vieläkin ilman puista kaulaansa. Ehkä joskus saan sen vielä valmiiksi. Pääsin myös kahteen loistavaan harjoitteluun sepän pajoille koulun aikana. Molemmissa pääsin osaksi taontapajan arkea, valmistamaan monia erilaisia esineitä, ja tutustumaan taontaan keskittyvien yritysten ylläpitoon.
Valmistumisen koittaessa 2013 keväällä, olin kuitenkin hieman hämilläni, en oikein tiennyt minne jatkaisin. Työllisyysnäkymät ovat alalla heikot, joten edessäni oli oman yrityksen perustaminen tai jatkokouluttautuminen, kenties jopa kouluttautuminen uudelle alalle. En kokenut olevani valmis perustamaan omaa yritystä, sillä koulutuksemme aikana meillä oli vain yksi kurssi, joka koski yrittäjyyttä. Alalla jolla todennäköisin työllisyyden suunta on oman yrityksen perustaminen, yrittäjyysopintojen vähyys vaikutti melko hassulta. Mielessäni jylläsi myös koulutuksen aikana pyörineet uhkakuvat pajan ylläpitämisen epävarmuudesta ja kilpailuasemasta isojen ketjuyritysten sarjatuotettuja sisustustuotteita vastaan. “Kukaan ei osta sepältä, kun Ikeasta saa halvemmalla” oli lause jota opiskelun aikana kuuli usein. Seppänä kilpailuun kuitenkin vastataan esimerkiksi taontatuotteiden yksilöllisyydellä, kestävyydellä sekä laadukkuudella. Kiemurat ja kaarteet ovat luonnollisen näköisiä, ja hitsaussaumat hienosti viimeisteltyjä, toisin kuin koneiden taotun näköisiksi tehdyissä esineissä.
Humakilla aloin kiinnostua erilaisten projektien kautta markkinoinnista ja erilaisista tuotantotehtävistä, erityisesti pelien, musiikin ja historiallisten teemojen parissa. Kuitenkin jo opintojeni alussa, mielessäni oli vielä sepäntyöt ja halu päästä jotenkin vaikuttamaan alalla. Päätinkin vihdoin ottaa aiheen taas omakseni opinnäytetyötäni suunnitellessa.
Tutkimuksen tulos?
Tavoitteenani on saada opinnäytetyön kautta näyttöä alan nykytilasta, toimivista liiketoimintamalleista, yhteistyökuvioista, sekä kuvaa alaan johtavasta koulutuksesta, seppien historiasta ja taiteellisesta mentaliteetista. Haluaisin tutkimuksen tuottavan hyödyllisiä menetelmiä, ideoita ja näkökulmia, joita alan yritykset voisivat soveltaa omassa toiminnassaan kehittääkseen liiketoimintaansa.
Uskon taidemanagerointimallin oikein toteutettuna hyödyttävän alan yrityksiä, ja onkin erittäin mielenkiintoista lähteä ottamaan aiheessa ensiaskeleita. Voi olla, että siitä voisikin syntyä vakituisempi ura alalle.
Tälläistä olisi siis luvassa: teen dokumentointia tutkimuksesta ja taidemanagernoinnin kokeiluista tänne tämän kevään aikana. Tulossa on haastattelujen ja tutkimuksen pohjalta sisältöä seppien toiminnan moninaisuudesta ja uran kehittymisestä, manageritoiminnan mahdollisuuksista ja sepänalan liiketoiminnan kehittämisestä.
Jos mieleesi tuli aiheeseen liittyviä kysymyksiä tai haluat aiheesta lisätietoja, laita ihmeessä sähköpostia osoitteeseen eero.heikkila@humak.fi!
Kiitos kun jaksoit lukea, ja ensi kertaan!
Linkki opinnäytetyössäni käyttämään sepille suunnattuun kyselyyn: https://goo.gl/forms/NiWiRdwejLClH8qp1
