Hanne Valtari aloitti toimittajana, jolle blogi oli tavoitteellinen harrastus. Nykyään se on yhden hengen mediatoimisto. Blogilla on 60.000 uniikkia lukijaa ja muissa sosiaalisen median kanavissa tuhansia seuraajia. Palkka tulee kaupallisista yhteistöistä.
Haastattelussa hän kertoo, mistä kaikki alkoi ja miten Lähiömutsin brändi rakentui.
Blogin kirjoittaminen oli alusta asti tavoitteellista
Lähiömutsi-blogin perustin vuonna 2011. Tein teksteistä alusta alkaen kolumnin kaltaisia, ne olisi voinut vaikka kuunnella radiosta.
Brändin rakentamisessa oli heti alussa oleellista nimen keksiminen. Lähiömutsi on nimenä vähän provosoiva, se jää mieleen ja herättää mielikuvia. Ne eivät ole aina ainoastaan hyviä vaan hyvin monipuolisesti kaikenlaisia. Mielestäni on kiva leikitellä mielikuvilla. Ja tavallaan myös osoittaa, että olen lähiössä, koska olin juuri muuttanut kantakaupungista Herttoniemeen ja tulossa äidiksi.
Lähiömutsi muuttuu oman elämän mukana
Aluksi kirjoitin vain äitiyteen liittyvistä asioista. Mutta aika pian ymmärsin, että äitiys on paljon laajempi käsite kuin vaipat ja vauvavuosi ja halusin tuoda myös sen blogiini. Tein rinnalla toimittajana juttuja Vauva-lehteen, joka elää tiettyä määrättyä vuodenkiertoa. Samat asiat toistuvat, koska ne kirjoitetaan aina uusille lukijoille. Se oli aluksi hienoa, koska kirjoitin omasta elämästäni kumpuavista aiheista.
Mutta kun oma elämä muuttui, vauvajutut eivät enää kiinnostaneet. Siksi on ihanaa, että blogi on sellainen muuttuva oma media, joka elää kirjoittajansa mukaan. Jos muutos on liian nopea, lukijat eivät pidä siitä.
Blogista tuli ammatti
Perustin tämän blogin esikoisen vauvavuonna. Jos se olisi ollut puhtaasti harrastus, se olisi loppunut puolen vuoden jälkeen. Kun kirjoitin, se oli poissa lyhyistä katkonaisista yöunistani. Oliko se järkevää, en tiedä, mutta olen monta kertaa kiittänyt sitä poloista itseäni, joka teki sen kaiken duunin silloin blogin eteen, että se pysyi siellä ja kävijämäärä lisääntyi.
Aluksi blogista tuli karkkirahaa. Aika pian kuitenkin perustin sille yrityksen, koska laskuttaminen oli sillä tavalla helpompaa. Kun esikoinen oli parivuotias, perheemme lähti Kanarian saarille blogista tulleilla rahoilla, jotka olin siirtänyt syrjään. Mutta ei se vielä silloinkaan ollut palkkaa, jolla olisimme voineet elää.
Vasta vuonna 2015, kun puolisoni jäi pitkälle perhevapaalle kuopuksen vuoksi, lopetin kaikki muut työt. Silloin tajusin, että blogista tulee riittävästi tuloja. Sekin siinä mietitytti, että luovuin toimittajan manttelista ja vaihdoin sen bling-bling-bloggaajan mantteliin. Vaikka nykyään jengi kyllä paremmin ymmärtää, mitä se duuni oikein on siellä takana. Yhden hengen mediatoimistoahan tässä pyöritetään.
Itsenäinen bloggaaja pystyy laskuttamaan koko köntän
Kolme vuotta sitten ryhdyin täysin itsenäiseksi bloggaajaksi eli otin myös mainosmyynnin itselleni. Sen vuoksi voin nyt myös laskuttaa kaiken itse. Tykkään siitä, kun käyn tuolla kylillä puhumassa siitä omasta osaamisestani. On paljon järkevämpää, että teen sen itse kuin että joku, joka etäisesti tietää, käy myymässä minun osaamistani.
Luovan alan ammattilaisen kannattaa palkata luovan alan asiantuntija
Pyöritin tosi pitkään rautalankaversiota blogistani, mikä ehkä sopikin tähän lähiömutsimaiseen brändiini, koska siellä pitää näkyä se arki eikä se voi olla mitenkään sliipattua.
Mutta olisi kyllä aika paljon aikaisemmin kannattanut rakentaa nettisivusta muu kuin ilmaisversio, jota itse hiukan muokkaa. Olisin voinut palkata siihen ammattilaisen. Tietenkin se maksaa, mutta se olisi maksanut itsensä takaisin niiden asiakkaiden silmissä, jotka eivät ole ikinä kuulletkaan Lähiömutsista mutta käyvät vain vilkaisemassa. Tarkoitan niitä, jotka laittavat leiman paperiin, että tehdään tämän tyypin kanssa duunia. Kyllä sivuston pitää ihan yhdellä vilkaisulla näyttää siltä, että olen asettamani hintalapun arvoinen.
Otan esimerkiksi logoni, jonka ammattilainen teki. Olen siihen edelleen tosi tyytyväinen ja siitä tunnistaa Lähiömutsin. Graafikon ja valokuvaajan palveluita olen myös ostanut, vaikka kuvaankin pääasiassa itse. Mutta todellakin toiselta ostaminen on järkevää, koska sitten pystyn itse keskittymään siihen, minkä osaan parhaiten.
Nimimerkki muuttuu brändiksi
Alussa kirjoitin blogiani nimimerkillä. Kun sitten aloin laskuttaa siitä tuloja, piti nimi liittää mukaan. Se hermostutti, koska olin erottanut toisistaan toimittaja Hanne Valtarin ja blogin Lähiömutsin. Halusin pitää ne erillään. Se on nyt ihan naurettava ajatus, koska ihan kaikki, kaikki mitä teen työkseni on Lähiömutsista lähtöisin nykyään. Minut tunnistetaan paremmin, kun esittelen itseni: ”Hanne Valtari, Lähiömutsi-blogista.” Tämä on tapahtunut seitsemässä vuodessa.
En ole tietoisesti miettinyt, miten rakennan tämän brändin, miten se eroaa persoonastani. Mutta sellainen urbaani marttailu ja ehkä nimenomaan sen ajatuksen haastaminen, että millaista on olla lähiömutsi, se on ollut alusta lähtien mukana.
Hanne Valtari on myös kirjailija ja podcastintekijä
Kollegani Satu Rämö pyysi minut mukaan kirjoittamaan teosta luovan alan työstä. Niin syntyi Unelmahommissa. Se taas poiki podcastin, jossa haastattelemme luovan alan työntekijöitä eli Unelmaduunarit-podcast. Se podcast ei ole Lähiömutsin brändissä. Puhun siellä kyllä myös siitä mutta nämä kirjat Unelmahommissa ja Unelmaduunarin tilipäivä, joka on tulossa sekä podcast tavoittavat eri yleisön.
Brändin tietoinen uudistaminen
Olen panostanut kuviin paljon enemmän kuin alussa. Olen myös miettinyt, pitäisikö lähteä videoiden tekemiseen. Mutta koska kirjoittaminen on kuitenkin vahvuuteni ja kaikkein omin juttu, olen pysynyt siinä. Seuraajani ovat n. 40-vuotiaita, alle ja ylle. Siksi ei ole järkevää lähteä mukaan kaikkiin uusiin somekanaviin. Esim. Instagramissa seuraajia on vähemmän kuin voisi, mutta kohderyhmäni ei ole siellä, vaikka itse sitä rakastankin.
Olen miettinyt, pitäisikö näitä lukea ääneen, kuten vaikka Kuukausiliite tekee. Olen sitten kuitenkin sitä mieltä, että audio pysyköön audiona. Pitää vaan pitää korvia, silmiä, kaikkia aisteja auki, että mikä on seuraava juttu, mitä kannattaisi tehdä. Mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään sellaisia isoja muutoksia.
Ei minulla ole mitään viiden vuoden suunnitelmaa. Mutta olen koko ajan valmis muuttumaan ja muuttamaan sen mukaan, mitä eteen tulee. Kun ihminen kasvaa ja kehittyy, niin se henkilöbrändi, joka liittyy siihen, kasvaa ja kehittyy. Niin myös osaaminen ja tietotaito siihen kasvaa ja kehittyy.
Lähiömutsi on ajatuskoostamo ja perheblogi, jossa pohditaan elämää sekä ilmiöitä, kapinoidaan tarvittaessa ja pyritään löytämään arjesta kauneutta sekä onnea. Lähiömutsi tavoittaa kuukausittain noin 60 tuhatta uniikkilukijaa, ja vakiolukijat ovat pääsääntöisesti 25–44-vuotiaita perheellisiä naisia.
Facebookissa 6,7 tuhatta tykkääjää.
Blogi on ollut olemassa vuodesta 2011 lähtien.
Muut julkaisut:
- Unelmahommissa, Rämö & Valtari, 2017. Helsinki: WSOY. https://www.wsoy.fi/kirja/satu-ramo/unelmahommissa/9789510419359
- Unelmaduunarin tilipäivä, Rämö & Valtari, 2020. Helsinki: WSOY. https://www.wsoy.fi/kirja/satu-ramo/unelmaduunarin-tilipaiva/9789510447109 (Helmikuussa 2020).
- Podcast: Unelmaduunarit, Soundcloud. https://soundcloud.com/unelmaduunarit
***
Blogikirjoitus on laadittu osana Creve 2.0 -hanketta. Creve 2.0 -hankkeessa rakennetaan luovien alojen valtakunnallista yrityspalveluverkostoa ja uusia tulevaisuuden tarpeisiin vastaavia palveluja luovien alojen yrittäjille ja luovan osaamisen hyödyntämiseksi muilla aloilla. Hanketta koordinoi Humak ja sen toteutusaika on 05/2018 – 12/2020. Hanke on rahoitettu Luovan osaamisen ESR-ohjelmasta.
