Kuva: Henry Paananen
Toisessa osassa tarkastellaan ekologiseen elämänasenteeseen liittyviä katsomisen tapoja. Aineellisesta kulutuksesta tarkastelukulman kääntäminen käynnistyy Järvensivun rajattoman rahan mallista. Yhteenkietoutuneiden ekosysteemien tiedollisia ja kokemuksellisia haasteita haetaan yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta. Sosiaalisen yrittäjyyden ja siihen liittyvän osaamisen kiihdyttämisen keskiöön asetetaan yksilöiden ja fyysisen ympäristön välisten arvojen vuorovaikutus. Mallia kokonaisvaltaiselle ekologiselle ymmärrykselle etsitään luontoon perustuvasta perinnetiedosta, päätyen erakkoarvoihin perustuvan uuden talouden muotoiluun.
BIOS -tutkimusyksikkö on kehitellyt työkaluja poikkitieteelliseen ja -taiteelliseen yhteistyöhön. Sosio-ekologisia muutoksia ja kehityspolkuja tarkastellaan monitieteisesti tavoitteena muodostaa kokonaiskuvaa keskeisten ympäristö- ja resurssitekijöiden kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista vaikutuksista. Ydinkysymyksinä on ympäristöongelmien näkyväksi tekemät yhteiskuntien materiaaliset reunaehdot. Pyrkimyksenä on ymmärtää yhä tiheämmin yhteenkietoutuneita ekosysteemejä ja kulttuureja huomioiden sekä tiedollisia että kokemuksellisia haasteita. BIOS -ryhmän tutkija Järvensivu kääntää Rajattomasti rahaa niukkuudessa -kirjassaan päälaelleen vallitsevan talousopin ”rahasta on niukkaa ja luonnonvarat loputtomia” -asetelman.
Niukan rahan mallissa lähtökohtana on ajatus mahdollisuudesta rajattomasti korvata ehtyvät luonnonvarat toisilla luonnonvaroilla ja ihmisen rakentamalla fyysisellä pääomalla. Malli toimii oltaessa kaukana taloudellisen kasvun rajoista. Valtioiden pula ei kuitenkaan kohdennu valuuttaan vaan luonnonvaroihin ehtyvien esiintyminen ja ympäristöhaittojen muodossa. Resurssien niukkuuden tarkasteltu kohdentuu ”helpommin hallittaviin” työhön ja pääomaan ”hallitsemattoman” luonnon sijaan. Talouskeskustelun ja sitä myötä talouden ongelma kohdentuu resurssien tajun puutteeseen. Planetaarinen niukkuus on kuitenkin aitoa ja absoluuttista, rahan ollessa poliittisella päätöksellä muutettava sosiaalinen sopimus.
Järvensivu haastaa rahan riittävyyden ajatusta perustellen sen ehtymättömyyttä keinotekoisuuden ja sopimuksen varaisuuden luonteella. “Rahat loppuvat” huolen taustalta hän näkee olevan pula luonnonvaroista. Valtio velkaantuu kuitenkin ainoastaan itselleen, jolloin aitoa takaisinmaksuvelvoitetta ei synny. Kulut eivät oikeastaan ole riippuvaisia veroista, vaan ne on rahoitettavissa keskuspankkilainalla. Valtioilla on tähän perustuen potentiaalinen mahdollisuus suunnata rahavirtoja ympäristöystävällisiin hankkeisiin. Rakenteellisesti Järvensivu ei näe tässä olevan kyse suuresta siirtymästä, mutta ajatuksellisesti sekä erityisesti saavutettavien asemien näkökulmasta siirtyminen julkisen rahan niukkuus -diskurssista luonnonvarojen niukkuus -diskurssiin on haastava. Rajattoman rahan malli tarjoaa mielenkiintoisen lähtökohdan ekologisin elämätapoihin perustuvien talousmallien ja yrittäjyyksien tarkastelulle. Nykyistä palvelullistumiskeskustelua aineettoman talouden ilmiönä määrittää edelleen ajatus aineellisesta kulutuksesta, joka on riippuvainen globaaleista toimintaketjuista, vaikka itse savupiippu ei enää omalla takapihalla olekaan. Järvensivun luontoa kunnioittava ajattelu asettaa markkinasignaalin optimoimaan niukkojen resurssien käyttöä rahan määrän optimoinnin sijaan. Uutta suuntaa haetaan mm. yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta.
Sosiaalinen yrittäjyys on saamassa jalansijaa liike-elämän ja kulutuskulttuurin muutoksessa. Globalisaatio on aiheuttanut jonkinasteista arvojen yhdenmukaistumista ja leviämistä. Samanaikaisesti tietoisuus yhtenäisen maailmanlaajuisen moraalisen järjestyksen tai säännöstön (mm. demokratia, ihmisarvo, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus) tarpeesta on lisääntynyt. kuitenkin havaittu, ettei Arvoille annetaan kulttuurisidonnaisesti eri aikoina erilaisia sisältöjä ja niitä ei ymmärretä samalla tavoin. Haastettaessa universaalit arvot, vastuu eettisen koodin ja hyväksyttävän toimintamallin valinnasta siirtyy yksilöille, joka synnyttää yhtä arvokkaiksi, mahdollisiksi ja relevanteiksi ymmärrettyjen toisistaan poikkeavien arvojärjestelmien ja moraalikoodien kilpailua. Yrittäjyyden ja siihen liittyvän osaamisen kiihdyttämisen kontekstissa arvokilpailu on tunnistettavissa arvojen riippuvuutena yksilöiden ja fyysisen ympäristön välisenä jatkuvana vuorovaikutuksena. Olemassa olevien yhteisten arvojen tiedostamisen ja näitä tukevien haluttujen arvojen noustessa yhteiskehittäminen lähtökohdaksi avautuu universaaleiksi kestävän kehityksen ja planetaarisen hyvinvoinnin edistämiseen tähtääville arvoille mahdollisuus tulla taloudellisen osaamisen kiihdyttäminen piiriin. Vuosisatoja elinkeinojen kehittämisessä käytetty perinteinen tieto on kollektiivista viisautta, joka korostaa yhteisöllisyyttä ja luonnon kanssa elämistä.
Kuva: Henry Paananen
Porsangerin ja Guttormin (2011) toimittamassa saamelaisten perinnetietoa käsittelevässä julkaisussa esitellään luontoperustaiseen elantoon ja elämiseen liittyviä teemoja, joita määrittävät mm. adaptiivisuus, resilienssi ja nomadius. Alkuperäiskansojen piirissä henkilökohtaiset holistisuudet rakentuvat yksilöllisiin tapoihin kietoa lähiympäristö ja oma ihmisyys toisiinsa. Holistisen alkuperäiskansojen tiedon (indigenous knowledge) ymmärretään perustuvan luontoon ja edelleen siirrettävään perinnetietoon. Toiminnan rakentuu näihin pohjautuviin arvoihin ja kulttuurissa vallitsevien eettisten käytänteiden varaan. Tietäminen, osaaminen ja eläminen kietoutuvat toisiinsa. Ekologista perinnetietoa käytetään paikallisessa päätöksenteossa ja tieto huomioidaan luonnon resurssien käytössä, ruuan hankinnassa ja valmistamisessa, sairauksien hoidossa, luonnon tuntemisessa ja siellä liikkumisessa, ympäristön ja yhteiskunnallisiin muutoksiin sopeutumisessa. Luontosuhteesta syntyy ainutlaatuinen tapa ymmärtää ja elää; luontoperustainen tietämisen ja olemisen lähtökohtainen ykseys ovat perustana monimuotoisille inhimillisyyden eri muodoille. Dynaaminen, käytännöissä syntyvät ja testattu perinnetieto on ympäristöön sopeutumista sekä luonnonolojen asettamiin haasteisiin vastaamiseen kehittynyttä hyödyllistä osaamista. Saamelaisten kestävän kehityksen ohjelman mukaan ekologisen perinnetiedon lähtökohtana on ”luonnon yksilöity tuntemus ja sen käyttäytymisen ennustettavuus ja näistä lähtökohdista elinkeinojen ja toimeentulon turvaaminen” (ICSU – International Council for Science, 2002; Saamelaiskäräjät, 2006; Markkula ja Helander-Renvall, 2014). Miten ekologis-kulttuurinen perinnetieto ja siihen pohjautuva arvoperustainen ajattelu on liitettävissä osaksi sivistynyttä osaamisen kiihdyttämistä? Onko taiteilla ja muotoilulla tähän soveltuvia erityisiä arvoperustaisia menetelmiä tai ajattelumalleja? Mitä muutoksia edellyttää siirtymä kulutusperustaisesta talousajattelusta luontoperustaiseen talousajatteluun?
Suomessa lähes 1,2 miljoonaa ihmistä asuu yksin. Tilastokeskuksen mukaan yksinyrittäjien määrä kasvaa lähestyen 190 000 rajaa, kun samalla työllistäviä yrityksiä on puolestaan vajaa 90 000. Palveluiden ja yrittäjyyden kehittämisen näkökulmasta tämä ainakin osittain itse valittu yksintoiminen on iso potentiaali. Milla Peltosen (2020) uunituoreessa teoksessa avataan erakkojen omintakeisia elämänvalintoja. Erakkoudessa korostuu ekologinen ja omaehtoinen elämäntapa. Maailmankatsomukselliseen valintaan liittyy luontoläheisuus ja metsäläisyys sekä luontoon kuulumisen kokemuksen ensisijaisuus yhteiskuntaan nähden. Kiireettömään ja ekologiseen itsensä toteuttamiseen sisältyy osittaista kulutusyhteiskunnan protestointia. Onko ekologinen elämä tai yrittäjyys muotoiltavissa talouden kulttuurien arvostamaksi toiminnaksi? Voisiko ekologinen elämäntapa olla kuntosalityyppinen maksullinen palvelu?
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan ARCTA, arktinen taide- ja muotoilukeskus kehittää valtakunnallisessa CREVE 2.0 -hankkeessa luovan liiketoiminnan osaamisen hyödyntämisen tapoja. Toiminta perustuu yrittäjämäisen toiminnan tukemiseen taiteen ja muotoilun keinoin arktisella lähestymistavalla ja arvoilla.
POHDISKELUN POHJANA
BIOS www.bios.fi
Booth, P. Klamer, A. (2017) The Valorisation of Art: What Artist’s Are Up Against. Teoksessa Who runs the artworld, money, power and ethics, toim. Buckley, B. & Conomos, J. Libri Publishing.
Cameron R. (1995) Maailman taloushistoria paleoliittiselta kaudelta nykypäivään (suom. Helen). Helsinki: WSOY, Suomen Historiallinen Seura.
Castells M. ja Himanen P. (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli
Kustantaja: WSOY.
Council of Europe Ministers of Foreign Affairs. (2008). Living together as equals in dignity. White Paper on Intercultural Dialogue.
http://www.coe.int/t/dg4/intercultural/Source/Pub_White_Paper/White%20Paper_final_revised_EN.pdf.
Delanty G. (2013) Formations of European modernity: a historical and political sociology of Europe. Palgrave Macmillan, London.
Fukuyama, F. (2020) Identieetti. Docendon. Helsinki.
Holden, J. (2004). Capturing Cultural Value: How culture has become a tool of government policy. London: Demos.
ICSU – International Council for Science (2017) Science and Traditional Knowledge. Report from the ICSU Study Group on Science and Traditional Knowledge.
https://council.science/wp-content/uploads/2017/05/Science-traditional-knowledge.pdf
Järvensivu, P. (2016) Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Helsinki. Like.
Klamer, A. (2016) Doing the Right Thing. The value-based approach to cultural economics.
www.klamer.nl/research-project/social-cultu…
Markkula, I. ja Helander-Renvall, E. (2014) Ekologisen perinnetiedon käsikirja. Lapin yliopiston, Arktinen keskus. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi.
Merkkiniemi ja Johansson (2018) Arvojen ymmärtäminen osana kulttuurilähtöisten palveluiden kehittämistä.
http://taidetutka.fi/2018/arvojen-ymmartaminen-osana-kulttuurilahtoisten-palveluiden-kehittamista/
Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus (2018) Maailman osaavimmaksi kansaksi. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160903
Porsanger ja Guttorm (2011) Working with Traditional Knowledge: Communities, Institutions, Information Systems, Law and Ethics. Sámi allaskuvla / Sámi University College.
Rubin, A. (2004) Moraali, arvot, päämäärät. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. https://tulevaisuus.fi/filosofiset-perusteet/muuttuvat-arvot/mo- raali-arvot-paamaarat/
Saamelaiskäräjät (2006) Saamelaisten kestävän kehityksen ohjelma.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contenttid=84126
Salonen, A. (2020) verkkosivusto https://artosalonen.com
Ylikangas, H. (2007). Suomen historian solmukohdat. Helsinki. WSOY.
