Teksti ja kuva: Eero Heikkilä

Tämän vuoden alussa aloitin tutkimuksen sepäntyön ja välittäjätoiminnan parissa. Tavoitteenani oli selvittää voisivatko managerit ja sepät hyödyntää toistensa osaamista toiminnassaan. Esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden ja kuvataiteen aloilla erilaiset managerit, agentit ja tuottajat ovat jo tärkeässä roolissa alojen edustajien liiketoiminnan edistämisessä. Tässä kirjoituksessa käyn hieman läpi tutkimuksen tuloksia ja kehitysehdotuksia, jotka löytyvät laajemmassa muodossaan opinnäytetyöstä.

Eero Heikkilä tutki kulttuurituottajan opinnäytetyössään sepänalan manageritoimintaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia Suomessa ja kansainvälisesti.

Tutkimuksen menetelmien tuloksista

Sepänalalle sovellettu välittäjätoiminta sai sepänalan edustajille luodun kyselyn ja kahden alan yrityksen kanssa suoritetun Case-tutkimuksen kautta hyvää palautetta. Suurin osa kyselyyn vastanneista koki yrityksensä myynnin ja markkinoinnin tason keskivertona, ja niiden kehittämiselle löytyykin mahdollisuuksia ja kysyntää. Varsinkin kyselystä tuli kuitenkin selväksi, että kaikille sepänalan toimijoille välittäjätoiminta ei ole tarpeellista tai kiinnostavaa. Kasvuhaluinen joukko erottuikin heistä selkeästi.

Välittäjätoiminnalla on mahdollisuuksia erityisesti taiteellisella taonnan puolella, jossa ulkopuolinen välittäjä koetaan avuliaaksi taidesepän työn ja tunnettavuuden edistämisessä. Moni kyselyyn vastanneista koki, että seppien taiteelliset ominaisuudet eivät ole tarpeeksi hyvin tiedossa kuluttajien ja taiteen piirissä. Sama asia koskee myös mittatilaustöitä, joiden olemassaolo on jäänyt pienemmälle huomiolle kuluttajien keskuudessa. Näihin seikkoihin voidaan kuitenkin vastata esimerkiksi taidekentälle verkostoitumalla  ja mittatilaustöiden vahvemmalla markkinoinnilla, joissa välittäjä osoittautuisi hyödylliseksi. Suomalaisessa katukuvassa näkyvät taotut portit, kaiteet ja muut työt ovat harvemmassa kuin esimerkiksi Euroopassa. Osittain tähän voi vaikuttaa sepäntyön kokema murros 1900-luvulla, jolloin ala oli lähellä katoamista Suomessa. Välittäjätoiminnalla sepän asiakaspiiriä voisikin vahvistaa myös kaupunkien, kuntien ja yritysten suuntaan.

Kyselyn kautta kaksi vastaajaa valittiin kasvuhalukkuuden ja kehitystarpeiden mukaan Case-tutkimukseen, jossa toimin heille managerina sopimissamme projekteissa. Lohjalaiselle Ville Seppälän johtamalle Metalmanialle loimme valmiin hankesuunnitelman uuden teräksisen valaisintuoteperheen suunnittelun rahoituksen hankkimiseksi. Emme kuitenkaan ehtineet hakea AVEKin tarjoamaa CreMa-rahoitusta tänä vuonna aikataulullisista syistä. Turkulaiselle Kimmo Tulimetsän omistamalle Tulimetsälle saatiin tutkimuksen tuloksena kansainvälinen Etsy-nettikauppa, jossa myynti on alkanut hiljalleen. Sen lisäksi laadimme vielä myynnin ja markkinoinnin toimintasuunnitelman, jota onkin jo hyödynnetty Tulimetsän toiminnassa tutkimuksen jälkeen.

Alojen tulevaisuudenkuvista

Sepäntyön ja välittäjätoiminnan alojen  tulevaisuudenkuvat näyttävät pääsääntöisesti hyviltä. Molempien alojen edustajistot ovat lukumääriltään pieniä, mutta kuitenkin elinvoimaisia. Molemmat alat myös kehittyvät toiminnassaan, välittäjätoimintaa syntyy uusille luoville aloille, ja sepäntyön yritysten parissa uuden oppimista tapahtuu jatkuvasti. Usein sanotaankin, että seppä ei ole koskaan valmis, vaan oppiminen jatkuu aina uran loppuun saakka.

Taitoliiton käsityöalan toimiala- ja suhdanneraportista vuodelta 2019 myös selvisi, että  vuonna 2016 käsityöyritysten joukosta liikevaihdollisesti vahvimpana olivat taontaan ja metallituotteiden valmistukseen perustuvat yritykset. Käsityöalan yritysten tulevaisuuden liikevaihdon ja kannattavuuden kasvun suhdanneodotukset olivat myös paremmat kuin pk-yrityksillä keskimäärin.

Välittäjätoiminnan rahoittaminen on kuitenkin kyseenalaisessa asemassa sepäntyön parissa. Yritykset sepäntyön piirissä ovat usein pienikokoisia, jolloin välittäjäpalveluihin investointi on haasteellista. Asiassa voivat kuitenkin auttaa erilaiset rahoitukset sekä välittäjätoimijan oma hinnoittelu. Sepäntyön parissa toimiva välittäjätoimija joutuukin turvautumaan todennäköisesti palvelutarjonnan laajentamiseen, jolloin sepäntyön parissa tehty välittäminen ei ole toimijan ainoa tulonlähde.

Käsi- ja taideteollisuusalojen toisen asteen koulutukset ovat olleet lukuisten leikkausten kohteena 2010-luvulla. Tämä näkyy mm. koulutusohjelmien aloituspaikkojen vähentämisenä sekä niistä joidenkin lakkauttamisena. Mielestäni ilmiö on huolestuttava ja vaatisi lisää tutkimista tulevaisuudessa.

Kaikista näistä aiheista puhun lisää tarkemmilla yksityiskohdilla opinnäytetyössä.

Lopuksi

Työskentely on ollut itselleni erittäin mielekästä ja opettavaa, mutta myös haastavaa. Haastavuus tuli esiin mm. aineistoa ja tietopohjaa kerätessä, sillä kirjallisessa muodossa lähteitä löytyi sepäntyön ja välittäjätoiminnan aloilta yllättävän vähän. Todennäköisimmin siksi, että välittäjätoiminta on alana suhteellisen uusi, ja sepäntyötä käsitellään useimmiten osana suurempaa käsityökenttää, jolloin itse sepäntyöhön syventyvää kirjallisuutta on vähän. Onneksi haastattelemani sepät ja välittäjätoiminnan osaajat sekä erilaiset nettilähteet ja tutkimukset tarjosivat aiheista elintärkeää tietoa. On ollut erityisen hienoa tuoda sepäntyötä tutkimukselliseen ympäristöön, jossa sitä on harvoin esitetty.

Oma urani välittäjätoimijana sepänalan parissa alkaa vähintään sivutoimisesti kevytyrittäjänä, tasapainoillessani vielä tulevaisuuden suunnitelmieni kanssa. Black Fridayn ja Joulun tuomien tuulien lomasta haluan esittää lukijalle ajatuksen. Tutustu rohkeasti lähelläsi olevaan käsityötarjontaan! Oli kyseessä sitten mikä tahansa käsityön laji sepäntyöstä tekstiileihin, käsityönä valmistettu tuote kestää pitkään, ja voidaan tehdä tarvittaessa juuri sinun toiveidesi mukaan. Käsityönä tehty tuote erottuu massasta persoonallisuudellaan, ja sen vuoksi toimii myös erinomaisesti lahjana. Ehkä voisitkin miettiä jotain vastaavanlaista pukinkonttiin?

Suuret kiitokset vielä kaikille kyselyyn vastanneille, haastateltaville välittäjäkentän ja sepänalan osaajille, Case-tutkimuksessa mukana olleille Kimmo Tulimetsälle ja Ville Seppälälle, Humakin lehtoreille ja varsinkin Creven Leena Janhilalle. Kiitokset myös kaikille blogitekstien lukijoille!

Opinnäytetyö on luettavissa theseus.fi palvelussa, jonne pääset tästä: https://www.theseus.fi/handle/10024/263274

***

Kirjoittaja on Humakin kulttuurituotannon opiskelija Eero Heikkilä, joka osana ammatillista harjoitteluaan ja opinnäytetyötään Crevessä kehittää taidemanageritoimintaa sepänalalle Suomessa. Eero kirjoittaa blogitekstejä kehittämistyöstään 2019 aikana.

Aiemmat Eeron kirjoittamat blogitekstit: