Kuva: Henry Paananen
Kaksiosaisessa kirjoituksessa hahmotellaan alustavia suuntaviivoja luontoperustaisiin ja traditionaalisiin tietämisentapoihin perustavalle arvoperustaiselle osaamisen kiihdyttämiselle. Samalla pohditaan muotoilu ja taideperustaisen ajattelun arvopohjaisuuden sekä toimintatapojen soveltuvuutta yritystoiminnan lähtökohdiksi. Miten arvojärjestelmät toimivat osana yrittäjyyttä? Mistä pohjoinen muotoilu ja taide on kiinnostunut?
OSA 1
Sivistyksestä suuntaa ja puheeksiottamisesta palveluliiketoimintaa
Kirjoituksen ensimmäisessä osassa avataan ajatusta arvopohjaisesta elämästä ja muutoksien vaikutuksia maailmojen näkemiseen. Yrittäjyyden ja talouden tarkastelulle rakennetaan uusia tapoja ottaa puheeksi. Keskinäisriippuvaisissa ekosysteemeissä muotoilun ja taiteiden lisäarvoa tuottavaa erityisyyttä etsitään näkökulmien laajentamiseen liittyvästä osaamisesta. Lähtökohtana on joko-tai ajattelun laajentaminen sekä-että – ajatteluun sekä inhimillisen arvokkuuden ajatuksen tuominen osaksi talouden uudelleen muotoilua. Sivistys määritellään keinoksi avata käsityksiä todellisuuksista sekä lisätä suuntatietoisuutta. Osaamista ja sen kiihdyttämistä tarkastellaan ekologisen sivistyneisyyden lähtökohdista fokusoituen tarvekeskeisen kehittämisen.
Arto O. Salonen on pohtinut arvopohjaiseen elämiseen liittyviä teemoja useissa kirjoituksissaan. Ajatus sosiaalisen pääoman rajattomuudesta suhteessa maapallon kantokykyyn rajallisuuteen avaa uusia mahdollisuuksia mallintaa yrittäjyyttä. Suorituskeskeiset edistysihanteet kaventavat käsityksiä onnistuneesta elämästä ja onnistumisia määrittävät numerot tyhjentävät merkityssisältöjä. Salosen kuvaamassa edistyskertomuksessa suunta on nopeutta oleellisempi. Sivistys on keino avartaa käsityksiä todellisuudesta ja individuaalisen kohdata kollektiivisesti haluttua suuntaa. Suuntatietoisuus on tekojen kautta ratkaisuksi asettumista, joista yhtenä keskeisenä tapana Salonen mainitsee puheeksiottamisen. Ajatus on viehättävän yksinkertainen: se mistä puhutaan, lisääntyy ihmisyhteisössä. Nykyisissä talouskulttuureissa luonnonvaroihin suhtaudutaan rajattomina samanaikaisesti tuoden esiin rahan niukkuutta. Useat peräkkäiset siirtymäprosesseja synnyttäneet tapahtumat ovat käynnistäneet oivalluksia laajentaen ihmiskeskeisistä (antroposentrismi: ympäristön arvo määrittyy sen ihmiselle tuottaman hyödyn perusteella) näkökulmaa biosentrismin (kaikki elämä on arvokasta) ja ekosentrismin (biosfäärin ymmärtäminen kokonaisuutena) suuntaan. Ekologisessa päätöksenteossa tarkastellaan ekosysteemien yhteinäisriippuvuuksia. Osaamista ja sen kiihdyttämistä tulisi ekologisen sivistyneisyyden lähtökohdista tarkastella holistisemmin samanaikaisesti fokusoiden tarvekeskeiseen kehittämiseen. Yrittäjyyden ja talouden tarkastelu edellyttävät uusia tapoja ottaa puheeksi.
Muutokset, ovat ne sitten henkilökohtaisia tai koko kulttuuria koskevia, vaikuttavat tapaamme katsoa maailmaa ja merkityksellistää elämää. Talouden rakenteiden muutoksia voidaan tarkastella siirtyminä ja oivalluksina, joissa siirtymäprosessit mahdollistavat muuntumiselle oivallusvaiheessa konkreettisen muodon. Nopeat muuntumisprosessit, kuten kriisit, koetaan kollektiivisesti laajojen joukkojen oivallusprosesseina. Digitaalisuus, palvelullistuminen ja globaalit elinolosuhteisiin liittyvät haasteet määrittävät nykyisiä siirtymäkokemuksia. Näihin postmoderneihin muuntumisprosesseja sisältyy ajatus luontoperustaisten resurssien rajallisuudesta ja digitaalisten alustojen mahdollistamat käsitteelliset (ajatukselliset) ja toiminnalliset kulttuuriset muutokset. Toimintakulttuurit muuttuvat kuitenkin mahdollistavia teknologiota hitaammin ja nykyiset kulttuurien perusrakenteet pohjautuva edelleen modernin teollisen ajanjakson poliittisiin päätöksiin ja ajattelutapoihin. Tieto- ja luovuusperustaisessa työssä arvonlisäyksen tuottama tulos perustuu prosessimaisen esineperustaisen tuotannon lisäksi käytettävän tiedon, taidon ja luovuuden soveltamiseen Yrittämisen toimintakulttuureissa on rakentumassa vähitellen entistä henkilökohtaisimpiin arvoihin perustuvia personoituja muotoja saavia kestävämpiä tapoja toimia. Näissä tavoissa on löydettävissä samankaltaisuutta taiteille ja muotoiluille tyypillisistä ajattelutavoista, jotka ovat puolestaan perinteisesti kulttuurisesti rakentuneet luontoa arvostaville tavoille mallintaa maailmoja (ks. Cameron, 1995; Castells & Himanen, 2001; Ylikangas, 2007; Delanty, 2013).
Opetus- ja kulttuuriministeriön (2018) Maailman osaavimmaksi kansaksi -tulevaisuuskatsauksen mukaan osaavat ja luovat ihmiset ovat Suomen tärkein voimavara ja kilpailutekijä. Useista toimijoista muodostuvissa keskinäisriippuvaisissa ekosysteemeissä kulttuurin ja taiteiden erityisyys perustuu kulttuurituotteisiin ja luoviin sisältöihin. Sivistävässä rooleista ja niihin soveltuvista arvoperustaista luontevissa liiketoimintamalleissa taiteen ja muotoilun arvo sekä tehtävät arvioidaan alojen sisältä ja omista lähtökohdista. Merkkiniemen ja Johanssonin (2018) mukaan kulttuurilähtöisen palvelutuotannon kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota sekä taiteellisiin että tuotannollisiin arvon tuottamisen prosesseihin. Useista rooleista muodostuvat moniulotteiset toimijaverkot määrittelevät arvoja personoiduilla tavoillaan asiakkuuksien hajautuessa palveluketjuille loppukäyttäjien, tuottajien ja maksavien asiakkaiden välille. Arvojen yhteinen määrittäminen edellyttää yksittäisten toimijoiden sekä toisten arvoista tietoiseksi tulemista ja näiden arvojen näkyväksi tekemistä (Booth & Klamer 2017). Yhteistoiminnan lähtökohtana on alakohtaisten arvojen mukaisen toiminnan kunnioittaminen, jossa osallistujat tekevät mahdollisimman hyvin sen mihin uskovat tuottamalla omalle alalleen merkityksellisiä arvoja. Holdenin (2004) mukaan taide voi tuottaa sekä sosiaalista, kulttuurista että taloudellista arvoa. Aineettoman arvon luomisessa luovien alojen osaamisperustalla on nähtävissä tunnistettavissa oma itseisarvoinen roolinsa. Kulttuurinen arvo viittaa taiteellista arvoa laajemmin kulttuurin vaikutuksiin yksilöissä kollektiiveina. Kyseessä on sivistyksellinen osaaminen, joka opittavissa olevana on myös kiihdytettävissä. Ekosysteemien arvopohja vaikuttaa taustalla tilanteisesti prosessien eri vaiheissa rakentuvissa dialogeissa.
Aineettoman taloudellisen arvon luomisen tulee pohjautua entistä vahvemmin kestäviin ja vastuullisiin arvoihin tuoden nämä, ei pelkästään näkyvämmiksi ja ymmärrettävämmiksi, mutta parhaimmillaan koko liiketoiminnan perustaksi. Luovien alojen eräänlainen kokonaisvaltainen eri elämäisen tavoille arvoantava eettisyys poikkeaa talouden nykyisistä orientaatioista. Taide ja muotoilu herättelevät ajattelemaan ja luovat uutta ymmärrystä. Merkityksen rakentajina, ajattelua ja tekemistä yhdistelevinä ymmärtämisenmuotoina ratkaisujen sijaan usein kyse tarkasteluun, mistä puhutaan – keskiöön nostamisesta. TaMu (taiteiden ja muotoilun menetelmiä yhdistelevä) ajattelu on käytäntölähtöistä. Yhteiset arvot ja merkitykset rakentuva kollektiivisessa tekemisessä ja niihin henkilökohtaisten suhteiden luomisissa. Tehtävien ratkaisujen luonnetta määrittää kehittämisen painottuminen osallistujien haluihin tarpeiden sijaan. Ekologisuus elämää ylläpitävänä osaamisena, markkinaehtona ja tulevaisuuden taloudellisten aktiviteettien arvopohjana on tulossa osaksi tulevaisuuden luovan alan osaamiskiihdyttämöjen edistystä tuottavia sivistysohjelmia.
Rubin kuvailee arvot yksilön kannalta symboleiksi, jotka määrittävät käyttäytymistä, valintoja ja arviointeja päätöksenteon ja toiminnan tilanteissa. Ihmisyyttä määrittää kyky liittää asioihin tarpeisiin perustuvia toimintaa sekä päätöksiä motivoivia arvoja, kun yhteiskunnan näkökulmasta arvojen tehtävänä on stabiloida yhteisöä pyrkimällä eliminoimaan mahdollisia heilahduksia. Fukuyaman (2018) mukaan arvokkuutta kaipaava autenttinen minä ei sisälly nykyisten talouskulttuurien käsityksiin modernista ihmisyydestä. Globaali taloustiede tulkitsee yksilöiden pyrkimyksiä pääosin taloudellisella eduntavoittelulla ja taloudellisin motiivein, jättäen arvokkuuden kokemuksen vähemmälle huomiolle. Attribuuttinen antamista ja kykyä arvottaa on mahdollista kehittää. Osaamispotentiaalina nämä ominaisuudet ovat hakemassa tapoja integroitua keskeiseksi osaksi taloutta ja yritysten toimintaa. Ajatus inhimillisestä arvokkuudesta (dignity) on palaamassa talouden uudelleenmäärittelyyn useiden samanaikaisten siirtymävaiheiden (mm. algoritmiälykkyyden kehittyminen, huomiot maapallon kantokyvystä ja kriisit) myötä. Euroopan Neuvoston asiakirjassa White Paper on Intercultural Dialogue ”Living Together as Equals in Dignity” (Anon 2008.) määritellään identiteetti monitahoiseksi ainutlaatuisuudeksi ja keskinäisiksi erilaisuuksiksi. Sosiaalisina toimijoina yksilöiden identiteettiin sisältyy inhimillinen arvokkuus yhteiskunnan perustavana arvona. Yksilöllistä identiteettiä rajoittavat ainoastaan jatkuvassa neuvottelussa olevat universaalit arvot (mm. ihmisoikeudet, demokratia ja lait), oikeuden valita ja uudelleen määritellä oman identifioitumisen kulttuurinen viitekehys ollessa modernin demokraattisen yhteiskunnan lähtökohtia. Arvokkuus muina kuin pelkkään kulutukseen perustuvina arvona laajentaa myös talouden piiriin sisältyviä keinovalikoimia ja arvonannon tapoja.
