Mikroyrittäjän arki on hektistä ja sirpaloituu lukemattomien yksittäisten tehtävien suorittamiseksi. Luovuudelle on vaikeaa löytää aikaa, vaikka juuri sitä tarvitaan tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Tässä blogitekstissä käsittelen sitä, miten luovuutta voi stimuloida erilaisten yksinkertaisten harjoitteiden avulla.
Ole jouten – helpommin sanottu kuin tehty
Monissa tutkimuksissa (esim. Mann & Cadman 2014; Godwin, Hunter, Bezdek, Lieberman, Elkin-Frankston, Romero, Witkiewitz, Clark & Schumacher 2017) on todettu, että joutilaisuus ja omiin ajatuksiin vajoaminen tukevat luovuutta. Olennaista ei niinkään ole jouten vietetty aika sinänsä vaan se, että omissa ajatuksissa vaeltelu on suhteellisen päämäärätöntä puuhaa, jossa erilaiset vapaat assosiaatiot ja törmäykset ovat mahdollisia.
Päämäärättömyys ja joutilaisuus vaikuttavat kuitenkin olevan ikuisessa ristiriidassa kiireisen työarjen kanssa. Arki on useimmiten puristettu täyteen pragmaattista suorittamista ja siihen sopii erityisen huonosti kaikenlainen viipyily, haahuilu, eksyily tai tavoitteisiin liittyvä epämääräisyys. Samaan aikaan erityisesti yritystoimintaan kohdistuu kuitenkin jatkuvaa uudistumisen ja uudistamisen tarvetta, jonka tueksi tarvitaan luovaa ja innovatiivista ajattelua.
Suomalaisista yrityksistä 93,6 % on 0─4 hengen mikroyrityksiä (Tilastokeskus 2023). Yrittäjät ovat siten usein paitsi yrityksen ainoita työntekijöitä myös sen johtajia, tuotekehittäjiä ja markkinoijia. Aikaikkunaa uuden innovoinnille on siis kalenterissa varsin vähän. Aikapaineiden ja riskien minimoinnin vuoksi voi tulla helposti valituksi vaihtoehtoja, jotka ovat ensimmäisenä mieleen juolahtavia ja tuttuudessaan turvallisia toteuttaa. Kuitenkin samalla ajattelu voi kaventua liiaksikin.
Kuinka saada ajattelua avarammaksi ja löytää parempia ideoita? Avuksi tähän voivat olla erilaiset innovatiivista ajattelua stimuloivat menetelmät. Esittelen seuraavaksi pari menetelmää, joiden tarkoituksena on purkaa mielestä ajattelun kaavamaisuutta sekä hyödyntää spontaaniutta ja sattumanvaraisuutta.
Jäätelöharjoitus
Tämä menetelmä hyödyntää toistoa ja aikapainetta. Sen avulla ajattelun päältä kuoritaan tavanomaisten vaihtoehtojen kerros ja madalletaan kynnystä tuottaa uusia ideoita. Jäätelöharjoitus toimii parhaiten ryhmässä, mutta sen voi soveltaen tehdä myös itsenäisesti (ks. laajempi kuvaus harjoituksesta: Karppelin, Nummi-Wikström, Asteljoki, Aalto, Majabacka & Vuolas 2023, 36─37).
- Vaihe 1: Ota kynä ja paperia. Ajasta kello viiteen minuuttiin. Keksi niin monta uutta jäätelömakua kuin suinkin pystyt, kuitenkin vähintään kymmenen.
- Vaihe 2: Kun viisi minuuttia on kulunut, rutista paperi ja pistä se sivuun. Toista tehtävä, mutta nyt aikaa on vain kolme minuuttia. Tuota edelleen vähintään kymmenen uutta jäätelömakua, joista yksikään ei ole sama kuin aiemmassa vaiheessa keksimäsi.
- Vaihe 3: Toista edelleen sama, mutta nyt sinulla on vain yksi minuutti aikaa tuottaa kymmenen uutta jäätelömakua. Rutista tämäkin paperi palloksi.
- Vaihe 4: Jos tekijöitä on useampi, laittakaa rutatut paperipallot kiertoon heittelemällä niitä sattumanvaraisesti toisillenne. Ota vastaan yhtä monta paperipalloa kuin itse lähetit matkaan. Tarkista, ettei mikään niistä ole omasi. Suorista paperit ja tutustu siihen, mitä niissä lukee. Ota niiden tarjoamat ideat ja vaikutteet vastaan.
- Vaihe 5: Kehitä (yksin tai ryhmässä) vielä ainakin yksi jäätelömaku, joka ei ole yksikään aiemmin paperille kirjoitettu.
Tyypillisesti jäätelömaut ovat ensimmäisessä vaiheessa vielä melko tavanomaisia ja turvallisia. Toisessa ja kolmannessa vaiheessa makujen vaihtoehdot alkavat irrota konkretiasta ─ tuttujen makuaineiden sijaan joukkoon ilmestyy epätavanomaisia yhdistelmiä, jotka venyttävät perinteisten elintarvikkeiksi laskettavien raaka-aineiden määritelmää (pihka, sammal, hiili) ja kurottuvat kohti mielikuvia (vastaleikattu ruoho, sadepäivä).
Keksittyjen jäätelömakujen lukumäärät pysyvät usein samoina tai jopa nousevat, vaikka niiden tuottamiseksi annettu aika vähenee. Kun turvallisuushakuinen, tavanomaisempia ratkaisuja etsivä ajattelukerros on purettu pois, ja ideoiden esittämisen kynnystä on tietoisesti laskettu aikapaineen avulla, ideoita pääsee helpommin esiin eivätkä ne ole ”järkevyyssuodattimen” läpi käyneitä. Suuri osa ideoista ei todennäköisesti ole sellaisenaan toteuttamiskelpoisia, mutta jossain näiden ”epäjärkevien” ja ”hullujen” ideoiden joukossa voi piillä seuraavan uuden menestystuotteen siemen.
Kaukaiset ajatusmallit -harjoitus
Tämä menetelmä (Lavonen ym. 2023) hyödyntää sattumanvaraisuutta ja sen suomia yllätyksiä. Se perustuu ajatukselle, jossa jonkin toisen tuotteen tai palvelun ominaisuuksia projisoidaan kehitettävään tuotteeseen. Kun esikuva ja kehitettävä tuotos ovat mahdollisimman kaukana toisistaan, syntyy mielenkiintoisia yhdistelmiä, joita ei olisi muuten tullut ajatelleeksi.
- Vaihe 1: Kirjoita ylös kaikki esikuvan konkreettiset ja abstraktit ominaisuudet.
- Vaihe 2: Tee hullun mielekkäitä sovelluksia, eli yhdistä jokainen esikuvan ominaisuus kehitettävään kohteeseen miettimättä sen tarkemmin, tuleeko yhdistelmästä järkevä.
- Vaihe 3: Tuota mahdollinen ratkaisu, eli pohdi, miten nämä yhdistelmät voisi soveltaa käytäntöön. Älä hylkää mitään yhdistelmää vaan käy kaikki järjestyksessä läpi.
Erityisen mielenkiintoisia ovat ne yhdistelmät, jotka vaikuttavat järjettömiltä tai ristiriitaisilta, sillä ne vaativat enemmän pohdintaa. Koska näiden eteen täytyy ponnistella enemmän, ne tuottavat usein kiinnostavampia ratkaisuja. Tässä esimerkissä esikuvana on kahvikuppi ja kehitettävänä tuotoksena jääkaappi.
Lämmin jääkaappi on ristiriidassa jääkaapin perimmäisen idean kanssa, mutta jääkaapit tuottavat hukkalämpöä, jonka voi kerätä talteen ja kenties muuttaa sähköksi, jota jääkaappi hyödyntää viilentämiseen. Haurastakaan jääkaappia tuskin kovin moni haluaa, mutta entä, jos jääkaappi olisikin päällystetty esimerkiksi lasilla tai muulla materiaalilla, joka saisi sen näyttämään jääkuutiolta ja johon vieläpä tulisi virtuaalisesti toteutettuja säröjä joka kerta, kun jääkaapin aukaisee? Tai onko jääkaapin aina oltava suorakulmainen? Jos se olisikin munanmuotoinen ja sijaitsisi keskellä huonetta? Taustan puhdistamista helpottavat rivat puolestaan ovat niin järkevä lisä, että herääkin ajatus, miksi niitä ei jo ole jääkaapeissa vakiona.
Tarkoituksellisesti kohti sattumaa
Molemmissa edellä kuvatuissa menetelmissä hyödynnetään lateraalista ajattelua (deBono 1971), jossa pakotetaan ajattelua tietoisesti pois tavanomaisilta raiteilta ja hyödynnetään sattumanvaraisuutta. Lateraalisen ajattelun vastakohta on vertikaalinen ajattelu, jossa edetään perinteisen logiikan ja kohtalaisen varmuuden kautta todennäköisimpään ratkaisuun mahdollisimman suoraviivaisesti (mt.). Vertikaalisella ajattelulla tuotettu ratkaisu voi olla monella tapa hyvä, mutta jättää hyödyntämättä sen, mitä sattuman ja asioiden epätavallinen yhdistely voisi tuottaa.
Lateraalinen ajattelu perustuu epälineaarisuuteen ja toisinaan epäloogisuuteenkin. Se myös sallii sen, että prosessit ovat välillä vaikeasti ennakoitavissa. Kuitenkaan lateraalinen ajattelu ei automaattisesti tarkoita hitautta tai sitä, että tuotetut ratkaisut olisivat vaikeaselkoisia tai hankalasti hahmottuvia ─ ratkaisut voivat esimerkiksi edellä kuvatun kaltaisia menetelmiä hyödyntämällä syntyä nopeastikin ja ne voivat olla sangen pragmaattisia. Lateraalisessa ajattelussa onkin ennen muuta kyse ajattelutavan muuttamisesta, toisin katsomisesta sekä vallitsevien ajattelu- ja toimintatapojen haastamisesta.
Minna Hautio, FM, Lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Lähteet:
de Bono, Edward 1971. Uusi tapa oivaltaa. Lateraalisen ajattelun opas. Helsinki: WSOY.
Godwin, Christine & Hunter, Michael & Bezdek, Matthew & Lieberman, Gregory & Elkin-Frankston, Seth & Romero, Victoria & Witkiewitz, Katie & Clark, Vincent & Schumacher, Eric 2017. Functional connectivity within and between intrinsic brain networks correlates with trait mind wandering. Neuropsychologia, vol. 103, 140─153. Viitattu 17.4.2023. https://doi.org/10.1016/j.neuropsychologia.2017.07.006
Karppelin, Annika & Nummi-Wikström, Marita & Asteljoki, Sari & Aalto, Hanna-Kaisa & Majabacka, Benny & Vuolas, Mervi 2023. Innotutka-työkirja. Edistystä yrityksen innovointiprosessiin. Viitattu 17.4.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-830-6
Lavonen, Jari & Meisalo, Veijo ym. 2023. Luovan ongelmanratkaisun tavat. Viitattu 17.4.2023. https://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/lor/main.htm
Mann, Sandi & Cadman, Rebekah 2014. Does Being Bored Make Us More Creative? Creativity Research Journal, 26 (2), 165─173. Viitattu 17.4.2023. http://dx.doi.org/10.1080/10400419.2014.901073
Tilastokeskus 2023. Yritykset henkilöstön suuruusluokan mukaan 2021. Viitattu 17.4.2023. https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html#yritykset-henkiloston-suuruusluokittain
